Leivon Ollin mukaan Jumala sanassaan, Raamatussa, sanoo suoraan mitä tarkoittaa. Minusta on outoa väittää näin kun maailmassa kuitenkin on tuhansia kristillisiä yhteisöjä. Suomessakin itsenäisiä kristillisiä pääsuuntauksia tai kirkkokuntia on parisen kymmentä. Jos mukaan lasketaan kaikki Suomen yksittäiset rekisteröidyt kristilliset paikallisseurakunnat, herätysliikejärjestöt ja yhdistykset, puhutaan sadoista erillisistä kristillisistä yhteisöistä. Näistä kaikki ovat varmaankin sitä mieltä, että muiden tulkinnassa Jumalan sanasta on jotain väärää, koska miksi muuten perustaa oma yhteisö.
Tärkistä asioista olisi kuitenkin mahdollista kirjoitaa selkeästi ja suoraan. Esimerkiksi Suomen laki on koitettu kirjoittaa niin yksiselitteiseksi kuin mahdollista, vaikka joudutaanhan siitäkin joskus tulkintoja hakemaan korkeimmasta oikeudesta. Tietääkseni lakimiesten ja naisten joukossa ei kuitenkaan esiinny erilaisia lahkoja, liikeitä, viidesläisyyttä tai karismaattisia suuntauksia.
Yleensä vastauksena ihmettelyyn Raamatun sanan monimerkityksellisyydestä ja tulkintojen erimielisyyksistä todetaan, että mihin sitä uskoa sitten tarvittaan jos Jumalan ilmoitus olisi suora ja selvä. No minun mielestäni ei sitä mihinkään tarvitakaan. Jokainen ihminen voi uskoa omalla tavallaan mihin ja miten haluaa. Näistä yksittäisistä uskoista ei kuitenkaan voi johtaa mitään yleispätevää eikä tarvitsekaan. Jehovan todistajalle hänen uskonsa on totista totta, mutta ei se helluntailaiselle Jumalan olemuksesta tai olemassa olosta mitään todista. Tässä on todella sana sanaa vastaan. Oikeudessa ratkaisematon tilanne.
Vaikka uskolla ei sen kohteen suhteen mitään todistusvoimaa olekaan ei siinä itsessään ole mitään huonoa. Se, että löytää uskosta elämälleen tarkoituksen, saa siitä lohtua, voimia ja rohkaisua on pelkästään hienoa. Usko ja yhteisöllisyys sen harjoittamisessa voi näin ihmisen pelastaa joutumasta kadotetuksi.
Koen itseni uskonnottomaksi, en tunnusta tai tunnista itsessäni mitään uskoa. Ateisisti uskoo, että jumalaa ei ole, minä en usko sitäkään. Enkä varsinaisesti ole tiedeuskovakaan. Tiedehän ei kaikkea tiedä eikä osaa kaikkea selittää. Sillä ei ole lopullista tietoa, mutta oleellista on, että eivät tieteilijät näin väitäkään. Tiedemies tai nainen kertoo tutkimustulostensa perusteella käsityksensä siitä, miten asiat näyttävat olevan, mutta samalla haastaa muut osoittamaan käsityksensä vääräksi.
Kuten jo ilmaisinkin minulle kristinuskon eli Jeesuksen opetusten ydin pelastuaksemme on lähimmäisen rakastaminen. Siinä voi jotenkin onnistua tiedostamalla, että olemme kaikki saman arvoisia. Syntymänsä oloja, paikkaa tai aikaa ei kukaan voi väittää omilla ansioillaan hoitaneensa. En pelkästään usko vaan tiedän eli olen varma, että jos me tämän opetuksen mukaan eläisimme, voisimme pelastua.